Parin kuukauden mittainen harjoitteluni Kide-säätiöllä on ollut matka, joka on avannut silmiäni niin viestinnän monipuolisuudelle kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkitykselle. Viestinnän harjoittelijana pääsin osaksi säätiön tärkeää työtä, jonka ytimessä on tukea tarjota niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Kide-säätiön toiminnot ovat esimerkkejä siitä, miten aito kohtaaminen voi muuttaa elämiä. Olen harjoitteluni aikana päässyt osaksi säätiön tärkeää työtä. Tehtäväni oli kehittää säätiön viestintää ja aktivoida säätiön sosiaalisen median kanavia.

Harjoitteluni aikana pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia ohjevideoita, kuten esimerkiksi siitä, miten pääset Kide-säätiön toimistolle tai miten toimit keskiviikkoisin olevissa avoimissa ovissa. Pääsin näiden lisäksi suunnittelemaan säätiölle viestintäkalenterin, asiakkaille jaettavaa painomateriaalia, turvallisemman tilanperiaatteita sekä erilaisia sosiaalisen median postauksia. Olin myös mukana tekemässä säätiön nettisivujen uudistusta.

Monipuolisen viestinnän parissa

Harjoitteluni aikana viestinnän työkalupakki laajeni huomattavasti. Pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan sosiaalisen median sisältöjä, joiden tarkoituksena oli aktivoida Kide-säätiön viestintää ja sosiaalisen median kanavia. Jokainen julkaisu – olipa kyseessä sitten Instagram-postaus tai nettisivujen uutinen – vaati huolellista pohdintaa: Kenelle tämä on tarkoitettu? Mitä haluamme saada aikaan? Sekä millaisen viestin haluamme tällä antaa seuraajillemme? Opin harjoittelun aikana paljon sanoittamaan asioita uusilla tavoilla, sekä tekemään viestinnästä säätiön näköistä.

Yksi mielenkiintoisimmista tehtävistäni oli suunnitella Kide-säätiölle painomateriaalina asiakkaille jaettava info-flayer. Tavoitteena oli tiivistää säätiön moninaiset toiminnot ytimekkääseen ja visuaalisesti houkuttelevaan muotoon. Prosessin aikana ymmärsin, miten tärkeää on ymmärtää kohderyhmän tarpeet: esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille henkilöille suunnatun materiaalin tulee olla selkeä, kielen esteet huomioiva ja muut kulttuurit huomioonottava.

Lisäksi laadin säätiölle turvallisemman tilan periaatteet sekä ohjeistuksia eri tilanteisiin. Nämä dokumentit vaativat paitsi selkeää kieltä, myös syvällistä ymmärrystä säätiön toimintatavoista. Työ opetti minulle, että viestintä ei ole pelkästään ulospäin suuntautunutta – se on myös sisäisen kulttuurin ja käytäntöjen vahvistamista. Esimerkiksi flayerin suunnittelussa huomasin, kuinka tärkeää on kuulla koko henkilöstöä, jotta painettava materiaa palvelisi mahdollisimman hyvin kohderyhmien kohtaamista.

Yhteistyön voima ja uusien näkökulmien tärkeys

Yksi suurimmista opeistani harjoittelusta oli ymmärrys siitä, miten tärkeää on kuunnella useampaa ääntä. Kun työstin julkaisuja tai ohjeistuksia, pyysin aina palautetta kollegoiltani. Jokainen keskustelu toi esille uusia näkökulmia, joita en olisi itse huomannut.

Kide-säätiön monipuoleinen tiimi opetti minulle, että viestinnän tulee olla tiiviissä vuorovaikutuksessa asiantuntijoiden kanssa. Vain näin viestit pysyvät aitoina ja relevantteina. Esimerkiksi Toivoa tulevaisuuteen -toiminnon viestinnässä oli tärkeää korostaa luottamuksellisuutta ja turvallisuutta, sillä kohderyhmänä olivat radikalisoitumisriskissä olevat nuoret. Jokainen sana ja kuva piti punnita huolellisesti.

Sosiaalinen vaikuttaminen viestinnän keinoin

Kide-säätiön työn ytimessä on maahanmuuttajataustaisten nuorten ja perheiden auttaminen – ja viestinnällä on siinä tärkeä rooli. Kotona Kontulassa -hankkeessa tuemme syrjäytymisriskissä olevia perheitä, ja viestinnän tehtävänä on antaa tietoa niille, jotka sitä tarvitsevat.

Toivoa tulevaisuuteen toiminnassa tuemme syrjäytymisriskissä olevia nuoria maahanmuuttajia, joilla on riski radikalisoitumiseen. Tästä toiminnasta viestiminen vaatii tiivistä yhteistyötä ja sensitiivistä työotetta. Viestintä itselle entuudestaan tuntemattomasta asiasta oli hieno opin paikka. Harjoitteluni aikana opin, että viestinnän ei tarvitse olla pelkästään mainostamista, vaan se voi olla myös äänen antamista niille, joita ei muuten kuulla.

Mitä otan mukaani?

Parin kuukauden harjoitteluni Kide-säätiöllä on opettanut minulle, että viestintä on paljon enemmän kuin sanojen ja kuvien yhdistelyä. Se on kuuntelua, ymmärrystä ja vastuun ottamista. Olen oppinut arvioimaan viestien vaikuttavuutta, työskentelemään moniammatillisten tiimien kanssa ja – tärkeimpänä – näkemään viestinnän välineenä, jolla voidaan tuoda esille ja vahvistaa niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Tulevaisuudessa haluan viedä tämän oppimani eteenpäin: viestinnän, joka ei ainoastaan informoi, vaan myös inspiroi ja tukee. Kide-säätiön kaltaisissa organisaatioissa viestinnällä on valta muuttaa asenteita ja luoda yhteisöjä – ja se on juuri sitä, mitä haluan tehdä työurallani.

Niina Makkonen (yhteisöpedagogiopiskelija, Humak)